Ystävänpäivää vietettiin perjantaina. Olen aina jollakin tasolla pitänyt siitä suomalaisesta ystävänpäivän vietosta, kun kaikille läheisille voi lähettää sydämin koristeltuja kortteja sekä vaaleanpunaisia nallekarhuja. Tämä kuitenkin oli ensimmäinen ystävänpäiväni sinkkuna vuosiin ja se korostui tällaisessa maassa kuin Englanti, missä ystävänpäivä on nimenomaan rakastavaisten juhla. Jos tuntee olevansa yskinäinen, Valentine's day aiheuttaa varmasti erityisen synkkiä tunteita, kun kaikkialla ympärillä ihmiset saavat kultamussukoiltansa suklaata, ruusuja ja tunteiden tunnustuksia. Itselläni tilanne oli juurikin tämä. Olen viettänyt erittäin paljon aikaa sisällä miettimässä ja murehtimassa suhde-elämääni tämän alkuvuoden ajan, mutta yllätyin itsekin siitä kuinka rankka asia ystävänpäivä minulle loppujen lopuksi olikaan.
Menimme suurella porukalla syömään paikalliseen buffet-ravintolaan ja illan aikana huomasin monella ystävälläni olevan sama asia mielessä: ystävänpäivä on vuoden kamalin päivä. Illan aikana kuuntelin monta tarinaa siitä mitä negatiivista ystävänpäivä tuo mieleen eri puolilta maailmaa kotoisin oleville ystävilleni. Eräs heistä oli jätetty ystävänpäivänä - yksi kierros shampanjaa pöytään, kiitos! - toinen taas vietti ensimmäistä ystävänpäiväänsä sinkkuna viiteen vuotaan - eiköhän kilistetä sillekin - ja kolmannelle se merkitsi viikko sitten päättyneen suhteen vuosipäivää - toinen pullo, kiitos!
Saatoin siis hyvin todeta, etten ole yksin ystävänpäivämasennukseni kanssa. Illan aikana löysin tieni myös kotibileisiin, missä meno oli tuttuun brittityyliin hyvin riehakasta. Juhlien bulgarialainen isäntä oli ottanut asiakseen ilahduttaa kaikkia sisään astuvia neitoja ruusulla. Itse sain niitä kaksi, kun eräs ranskalainen nuori mies tahtoi ilahduttaa minua toisellakin kukalla. Keräsin huomiota juhlissa olemalla ainoa nainen, jolla on kaksi ruusua. En kuitenkaan ollut illan aikana juhlatuulella sillä mieltäni painoi moni asia, kuten esimerkiksi se, että paras ystäväni on niin kaukana luotani tällä hetkellä. Olisin kaivannut myöhäisen yön syvällistä juttutuokiota hänen kanssaan. Pidin tosin ruusuistani kiinni hyvin tiukasti koko illan ajan. Pojat eivät tainneet tietääkään kuinka paljon he minua niillä ilahduttivat. Tosin oloni tuli uudelleen surulliseksi, kun juhlista aamu neljältä palattuani sain nuutuneet ruusuni veteen. Katselin niitä pitkään ja mietin miten ihmeessä saan ne ja itseni virkistymään.
Tämä ystävänpäivä alleviivasi ajatuksen, joka on painanut mieltäni pitkään. En tahdo olla sinkku. En tahdo olla yksin. Ystäväni sanovat, että nythän minulla on vapautta nauttia elämästä ja keskittyä niihin asioihin joita juuri minä tahdon tehdä. He ovat aivan oikeassa. Mutta miten nauttia, kun mieli on jatkuvasti raskas ja kaipaa toista ihmistä.
Oltuamme illallisella buffet-ravintolassa ystäväni saivat päähänsä varastaa ravintolan ystävänpäiväsomistukseen kuuluuneet sydän-ilmapallot. Kikattaen kuin innostuneet teinit juoksimme sivukujalle ravintolan taakse ja päätimme kostaa ystävänpäivälle. Ilmapallot räjähtelivät kovaäänisesti ja nauru raikui varmasti kauas. Ainakin sen yhden illan ajan olimme kaikki sydäntensärkijöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti