En tosiaan olettanut majoittuvani mihinkään hienostohotelliin. Kilometrien päässä keskustasta sijaitseva ällöttävän keltaisella maalattu ja vihreällä kokolattiamatolla varustettu huone ilman minkäänlaista äänieristystä oli juuri se, mitä halusinkin. Eihän oikeata brittiopiskelukokemusta voi saada ilman tätä! Itse asiassa olin positiivisesti yllättynyt siitä, että huoneesta löytyy oma lavuaari ja huonekalut olivat suhteellisen hyvässä kunnossa. Säilytystilaakin on rutkasti, joten mitään valittamista ei ole!
Hyvin pian huomasin kuitenkin, että parasta asunnossa ei ole suhteellisen ehjä yöpöytä vaan ne ihmiset, jotka tänne kanssani majoittuivat! Olen saanut todella hyvän ystävän naapurihuoneen asukkaasta, mutta muidenkin kanssa tulen loistavasti toimeen. Tänäkin aamuna nigerialainen kämppikseni urhoollisesti pakotti minut ulos asunnosta kello seitsemältä aamulla, koska hän luuli yläkerrassa olevan tulipalo (yritin kyllä selittää hänelle, että nämä aikaiset harjoituspalohälytykset ovat vain joku asuntolan henkilökunnan oma sairas leikki krapulaisten nuorten kiusaamiseksi. Mutta mikäs siinä ulkona seistessä pyjama päällä ja hiukset pystyssä).
Sugarwell Court. Lähde: Wikipedia |
Ensimmäinen iltani Sugarwell Courtissa huipentui siihen, kun uusi ystäväni pyysi minut mukaansa keskustaan syömään hänen ystäviensä kanssa. Jo heti ensimmäisenä iltana tapasin siis paljon uusia ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti