Suuria sadepisaroita

Toinen päivä Lontoossa ei siis ollut läheskään yhtä aurinkoinen kuin edellinen. Ensinnäkin meille selvisi yön aikana miksi hotelli niin hyvältä paikalta oli niin halpa: poliisiasema sattui olemaan vieressä. Mikäs sen hauskempaa, kuin havahtua kymmenen minuutin välein poliisiauton sireenin ulinaan.

Sää oli juuri sitä mitä Lontoolta saattoi odottaa, mutta sehän ei ole mikään este, jos on saanut hyvän turistivaihteen päälle. Tajusin nimittäin, etten ole koskaan aikaisemmilla käynneilläni käynyt Buckinghamin palatsilla! Täytyyhän perusasiat saada kuntoon, joten vauhtia töppösiin ja Ellua moikkaamaan.

 Hirveästi turisteja ja kuolleita puluja suihkulähteessä. Kun palatsi oli nähty, palattiin takaisin Trafalgar squarelle. Tästä paikasta mulla on niin paljon ihania muistoja kahden vuoden takaa, kun yövyin aukiolla ihanassa seurassa odottamassa viimeisen Harry Potter-elokuvan maailman ensi-illan alkamista. Nostalgista.

 Kun olimme hetken aikaa saaneet kuivatella National Galleryn suojissa, lähdimme kohti Carnaby Streetiä, sillä nälkä oli kova ja mäkkäriruoka ei enää maittanut.

Wuhuu!

 Lösyimme vallan herttaisen hampurilaispaikan, josta kyllä sai myös Fish & Chips-annoksia.

Uitettu rotta

Jos et ole käynyt Hamley'sin lelukaupassa Oxford Streetillä, suosittelen ehdottomasti piipahtamaan, vaikket mikään lapsi olisikaan. Tosin liikkeen työntekijät saattavat olla aika arvaamattoman ketkuja - johtuu varmaan siitä, että heille maksetaan leikkimisestä.

Iltapäivällä meidän turistivaihe hyytyi ja vain haahuilimme pitkin Lontoon sateisia katuja. Yritimme saada liput illan Les Misérables-esitykseen, mutta niitä ei enää ollut. Piccadilly Circuksella käydyn pohdinnan jälkeen iski idea vielä yhdestä turistihuvituksesta, jota ei oltu vielä kokeiltu: yöaikaan kiertävä turistibussi.

Satuin törmäämään Westminster Bridgellä naiseen, joka tarjosi hyvin sopuisaan hintaan yöturistibussiajelua. Mikäs siinä, 15 puntaa, 90 minuuttia, kaksikerroksinen avobussi, kaikki Lontoon tärkeimmät nähtävyydet yöaikaan. Ainoa moka oli se, ettei tajuttu yöilman olevan niin viileää, että toppatakeille olisi ollut tarvetta. Kaunista oli joka tapauksessa. Jälleen kerran, hyvin romanttinen ilta.

London Eye

St. Paul's cathedral läheltä..

.. ja kaukaa.

Seuraavana aamuna iski todellisuus vasten kasvoja. Poikaystäväni saattoi minut ja ylipainoisen matkalaukkuni King's Crossin asemalle ja lähti itse kohti Heathrown lentokenttää ja Suomea. Ei ole tainnut tätä tyttöä yhtä paljon jännittää mikään vuosiin. Neljä kuukautta "yksin" vieraassa maassa ja kulttuurissa. Kun näin poikaystäväni kävelevän pois juna-asemalla, tunnelmat olivat hyvin sekavat. Itkusta ei meinannut tulla loppua. Yritin huvittaa itseäni seuraamalla, kuinka Potter-faneista otettiin valokuvia 9 3/4 laiturin kärryjen kanssa (olisin toki itsekin halunnut, mutta fiilis ei ollut ihan kohdillaan). Haahuilin päämäärättä asemalla putiikista toiseen ja yritin seurata, koska junani lähtölaituri selviäisi. Vaivasin info-työntekijöitäkin hävyttömän monta kertaa kyselemällä kaikenlaista. Matkalaukkuni keräsi paljon huomiota ja letkautuksia. En ole ikinä tuntenut olevani niin yksin, kuin niiden parin tunnin aikana King's Crossilla.

Kun lopulta pääsin junaan (joka lähti laiturilta 9!), istui viereeni kolme erittäin rempseää mummoa, jotka jakoivat mieluusti kanssani lapsenlapsiensa, naapuriensa, sukulaistensa ja lemmikkiensä toilailut. Olotila parani huomattavasti niin ystävällisessä seurassa. Kun Leedsin asema lähestyi, alkoi jännitys olla sietämätöntä.

Taivas oli upea matkalla Lontoosta Leedsiin.

Astuessani ulos Leedsin asemalta klo 21.05 paikallista aikaa, saatoin todeta, että Leedsissä tosiaan osataan juhlia. Lyhyen taksimatkan aikana ehdin nähdä niin paljon baareja ja yökerhoja, että johan Suomen tytöllä meni pää sekaisin. Olin varannut hotellihuoneen ensimmäiseksi yöksi ja sinne kiroileva taksikuskini minut kuskasikin (hän oli minulle vihainen laukkuni painosta). Hotellissa, minulle annettiin samaan hintaan isompi huone, koska laukkuni oli niin iso (hyvä palvelu!). Kun sain hotellihuoneen oven takanani kiinni, huokaisin helpotuksesta. Olin saapunut Leedsiin.

Pehmeä ja ihana sänky!

Seuraavana päivänä saisin avaimet opiskelijakämppääni ja tapaisin uudet kämppäkaverini, joista en vielä tiennyt mitään. Nautin illasta katsomalla typeriä tv-ohjelmia paljon, sillä tiesin, etten sen illan jälkeen hetkeen aikaan näkisi televisiota. Voin kyllä kertoa, että brittien julkkis-BB ei ole yhtään sen fiksumpi ohjelma kuin Suomen vastaava.